Kätkökorven Boris “Killi”

Kesä tuli ja meni, ei sitä oikeen kunnolla edes kerinnyt huomaamaan.. Mutta paras kesä se silti oli, paras ikinä! Jo pelkästään Killin kanssa vietetyt hetket tekivät kesästä ihanan. Uusia temppuja kerittiin oppia ja lenkkeiltiin tietysti paljon. Yritettiin jopa lenkkeillä toisen koiran, Hessun kanssa, mutta Hessu ei ollut Killille se oikea kaveri. Mustikoita käytiin poimimassa ja iltarasteilla kerran. Ja suunnistuskisoihin mentäessä mentiin Killin ihka ensimmäisen (ja viimeisen) näyttelypaikan ohi.. tuli niin paljon muistoja mieleen. Mutta nyt kesä on kallistumassa syksyyn ja lehdet värjäytyy.. toivottavasti saadaan elää Killin kanssa vielä monta samanlaista kesää<3

Otin vihdoit itseäni niskasta kiinni ja päätin opettaa killillkäskyn “istu”, kaikki varmaan tietää mitä koiran silloin kuuluisi tehdä : )) Killi ei ennen ole osannut yhtään ainutta käskyä/temppua koska tosiaan Killi tuli meille kun olin vasta 4 vuotias kun Killi meille tuli ja n. vuoden päästä muutti väliaikasesti mummulaan, koska naapurit vallittivat kun Killi haukkui. Noin 5 viiden vuoden päästä muutettiin maalle, missä naapureilla oli kans koiria ja ne ei kovin lähellä ollut joten haukkuminen ei haitannut. Mutta takaisin asiaan, ensimmäinen kerta meni niin hyvin kun noin vanhalta koiralta voi oletta!! Aluksi piti toki vähän painaa pepusta että istumaan tajusi mennä ja herkut tottakai piti olla mukana. Siitä se sitten lähti, ja jo ekan harjoittelukerran jälkeen tajusi mennä käskystä istumaan, toki hieman hittahkosti ja jos on jotain kiinnostavaa ympärillä niin ei kuuntele ollenkaan. No tänään oli sitten yhden välipvn jälkeen taas harjoitusta ja meni kyllä peremmin kuin hyvin. Ensin tein monta kertaa palkinnon kanssa ja sitten jokatoinen palkinnolla, jokatoinen ilma. Ja kaiken hiupuksi kun isälle näytettiin niin tosi kiltisti meni istumaan ja palkintona vain(!) rapsutukset, ja sen omituisuus siinä on että kun jonkin asian näyttää muille niin se tuppaa epäonnistumaan, ja onnistuu kun on yksin : DD Tästä se sitten alkaa ja seuraavaksi olisi käskynä/temppuna “makaa” tai “tassu” : ))

Täs yks päivä ajattelin että voisin käydä Killin kanssa joella kun en sen kanssa ikinä sielä ole käynyt. Ensin koira hieman arasteli vettä, mutta loikki kivien päällä kuin vanha tekijä ja nauttikin siitä. Sittenpä tuli kohta jossa piti tassut kastaa veteen ja vaari hieman epäröi mutta pisti jalkansa kuitenkin veteen. Lopulta ei ihan joka paikassa kiviä pitkin kiertänyt vaan päästeli pohjaa pitkin menemään. Killi on siis koko ikänsä pelännyt vettä ja koskaan ei ole uinut tai edes kahlannut vedessä, pesutkin olivat pentuna aivan kamalia. :)

Aiheesta mustikkametsään.. :) Ollaan täs Killin kans käyty jo kaksi kertaa poimimas mustikoita. Yllättävän hyvin on mettäs menny, sielä kun tuppaa ne kiinnostavimmat hajut löytymään. Ei olla kahta tuntia kauempaa oltu, koska hellettä on vähä ruukannu olla, niin ei sielä ötiäisten keskellä kauan viitsi olla:)

Ja voi tuota kuntoa. Jaksais Killi vetää 50 kilometrin lenkkejä jos joku viitsisi seuraksi lähteä. Ja vanhemmiten ei ole kuntokaa rapissut ja lenkille mennään sellasen riemulla että ei sitä ihminen voi ymmärtää. Lenkkien pituus vaihtelee 3 kilometristä aina 7:n kilometriin asti. Joskus satunnaisesti pidempiä tai lyhyempiä. Noin 1-3 kertaa päivässä lenkkeillään.

Teinpä sitten Killillekkin blogin.. :) Tässä ensin hieman tietoja Killistä;

Nimi: Kätkökorven Boris

Rotu: Pohjanpystykorva

Syntynyt: 20.12.2000

Väri: valkoinen-ruskea

Sukup.: uros

Emä: Myllykosken Hilla

Isä: Lupsun Sake

Killi tuli meille eräänä kevätiltana ja se hurmasi kaikki heti. Itse olin tuolloin 5 vuotias mutta muista illan kuin eilisen. Killi tuli meille alunperin isän metsästyskaveriksi, mutta ei siitä siihen oikein ollut. Tuolloin asuimme taajama-alueella ja kun Killi oli vielä nuori kouluttamaton koira ja haukkui jatkuvasti, se muutti mummun ja papan luo, heillä kun oli jo ennestään koira ja maalla asuivat. Muutama vuosi eteenpäin muutimme perheen kanssa puolentoistakilometrin päähän maaseudulle ja Killi tuli meille takaisin. Vuodeet vierivät vauhdilla ja Killi ja isä lopettivat metsästyksen lopulta kokonaan kun tulosta ei tullut ja molemmat kyllästyivät. Näyttelyissäkään Killi ei käynyt kuin kerran ja tulosta ei tullut ja Killiä ei kiinnostanut. Lopulta se jäi meille vain lenkkikaveriksi. Ja sitä se on vieläkin ja toivottavasti vielä monta vuotta!<3